lauantai 16. marraskuuta 2019

Pitäisikö äitien olla yli-ihmisiä vailla mitään negatiivisia ajatuksia ja tunteita?

Joka aamu herään lasteni kanssa, huolehdin lapsille vaatteet, laitan aamupalan. Jos jompikumpi lapsista ei kiukuttele syömisen kanssa, niin sitten ulkovaatteiden kanssa. "Väärät kengät", "en halua villapukua" jne.. Taapero alkaa huutamaan, kun ei halua hanskoja käteen. Lähden viemään vanhempaa tyttöä päiväkotiin ja kitinä sen kun jatkuu. "Minä olisin halunnut painaa hissin nappia,  äiti on epäreilu", "sun pitää kävellä näin hitaasti kuin minä", yrittää vanhempi tyttö pompottaa minua, niin kuin joka päivä. Kun vanhempi tyttö on saatu eskariin, on aika ulkoilla taaperon kanssa, käydä kaupassa yms.. Kun taapero alkaa kyllästyä tai hän ei saa mitä haluaa, saattaakin hän yllättäen heittäytyä maahan makaamaan, huutaa ja itkeä kurkku suorana. Tai kiljutaan ja poljetaan jalkaa. Sitten taapero päiväunille rattaisiin ja vanhempi tyttö pitää jo hakea eskarista kotiin.


Päiviä täyttää erinäiset kotityöt; kokkaan, syötän, siivoan, tiskaan ja taas kokkaan, syötän, siivoan ja tiskaan. Kotitöitäkin saa tehdä usein yhdellä kädellä, kun taapero päättää olla sillä tuulella, että takertuu kiinni ja huutaa kuin hyeena jos lasken hänet alas. Eikä unohdeta harrastuksiin viemisiä ja muita menoja! Pyydän vanhempaa tyttöä siivoamaan huoneensa ja taas "äiti on tyhmä". Kuuntelen koko päivän (joka päivä) lasten möykkäämistä ja riitelyä ja toimin erotuomarina. Menen vessaan ja joku seuraa aina perässä. Illalla katson homssuista lookkiani peilistä ja toivon pääseväni yksin suihkuun ja saavani edes joskus aikaa itselleni ja parisuhteelle.


Kuinka usein vituttaa ja raivostuttaa jo niin paljon, että jätän lapset möykkäämään keskenään, ryntään meidän makkariin, paukautan oven kiinni ja vain hakkaan nyrkeillä patjaa sängyssä ja lopuksi itken väsymystäni. Ja kuinka usein en edes pääse sinne asti, kun kerkeän menettää malttini ja huutaa lapsilleni tai tiuskaista jotain ikävää takaisin. Sitten "ruoskin" itseäni kauheissa itsesyytöksissä kuinka paska äiti olenkaan ja että kukaan muu ei varmaan ikinä ole tällainen lapsilleen. Mietin, miksi minun pitää olla näin väsynyt ja kiroan sitä, ettei meillä ole tukiverkostoja ympärillä. Sitten  pyydellään anteeksi puolin ja toisin ja kaikki on taas hetken hyvin.

Kun Sarianna Salo blogissaan Shitty is the new black kirjoitti avoimesti, että oma vauva oli vituttanut häntä, niin uskaltauduin itsekin ottamaan kantaa aiheeseen. Olet Sarianna todella rohkea, kun uskaltauduit puhumaan aiheesta suoraan! Kun Sarianna otti asian puheeksi, niin moni kommentoi, että omat lapset eivät ole koskaan ärsyttäneet/vituttaneet heitä ja jopa kehtasivat kommentoida, että olisiko sitten kannattanut edes tehdä lapsia!

Omia lapsiaanhan rakastaa niin järjettömän paljon, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö ne ihanat rakkaat voisi ärsyttää ja jopa vituttaa aika-ajoin. On ajatuksia ja tunteita, jotka tulee ja menee. Ja koska olemme vain ihmistä, niin joskus tulee sanottua myös ikävästi niille mailman rakkaimmille ihmisille. Minä en usko, että maailmassa on yhtään ihmistä joka käyttäytyy aina täydellisesti ja moitteettomasti! On niin väärin, että meiltä äideiltä odotetaan ihan mahdottomia ja ulkopuoliset (ja miksei tututkin) katsoo asiakseen arvostella ja syyllistää.

Joku voi miettiä oikeutanko itseni huutamaan tai tiuskimaan lapsilleni, kun olen väsynyt, ei ole tukiverkostoja eikä omaa aikaa yms, niin ei, asia ei ole ollenkaan niin. On kuitenkin osattava olla armollinen itselle ja muille. Pitää ymmärtää, että on vain ihminen, jolla joskus voi "mennä yli" esimerkiksi väsymyksen takia. Haluan omille tyttärilleni opettaa, että on ok olla vihainen ja surullinen, ja jos joskus tapellaan ja tiuskitaan, niin sitten sanotaan anteeksi ja halataan ja yritetään tietenkin  tulevaisuudessa välttää ne tilanteet, joissa voisi hermot pettää.


Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, itse olen todella temperamenttinen ja nopeasti hermostuva ja niin ovat lapsenikin. Minulla on oman itseni kanssa jatkuva työ, että tulisin paremmaksi ihmiseksi, äidiksi ja vaimoksi ja koskaan ei tule valmista. Miten mahtavaa se olisikaan, että tämä tabu äitiydestä saataisiin rikottua ja asioista alettaisiin puhumaan avoimesti ja tuettaisiin toisiamme arvostelun sijasta!


Vaikka tämän postaukseni aloitus oli erittäin negatiivinen ja raskas, niin kyllä niitä hyviäkin hetkiä on, joka päivä. Lasten ilo, hersyvä nauru ja kivat yhteiset leikit ja muut touhut tuo siihen arkeen sitä jotain, jolla sitten jaksaa mennä eteenpäin. Illalla lapsen kädet kaulan ympärillä ja sanat "äiti mä rakastan sua eniten maailmassa", on parasta mitä äiti voi kuulla.♡


Peace and love ♡

-Annika

Linkit Sariannan ja Terhin blogeihin ja ig-tileihin:
https://www.vauva.fi/blogit/shitty-new-black
https://www.instagram.com/shittyisthenewblack/
https://www.kaksplus.fi/blogit/jyllannin-suomineito/ei-mikaan-viilipyttyaiti-vaan-tunteellinen-ja-temperamenttinen-voinko-aitina-nayttaa-koko-tunteideni-kirjon/
https://www.instagram.com/jyllanninsuomineito/?hl=en

maanantai 11. marraskuuta 2019

Uudet lempparikengät: tyylikkäät, eettiset ja vegaaniset

Yhteistyö: Kiva Kuje.
Kuva: Puuteriunelmia
Oletko etsinyt eettisiä ja/tai vegaanisia kenkiä? Tässä ne ovat! Kujeen upcycled-malliston kengät, ovat kaikki vegaanisia. Ne on valmistettu kotimaisen vaateteollisuuden ylijäämäkankaista. Mallisto täydentyi syyskuussa mustalla enstextennari Crow:lla ja nämä ihanuudet minä sain käveltäväkseni! Kengät ovat unisexmallia ja saatavilla on kokoja 35:stä 44:n.



Täytyy sanoa, että näin siroja ja kevyitä kenkiä minulla ei ole vielä koskaan ollut. Kengät on helppo ja nopea sujauttaa jalkaan kengän päällä olevan kuminauhan ansiosta. Pohja on hyväkitkainen, eikä ole tuottanut mitään ongelmaa kävellä jäisiä katuja pitkin ja varpaat eivät ole jäätyneet pikkupakkasellakaan kun jalkaan laittaa lämpimät sukat. Kenkien puhdistus onnistuu parhaiten hiukan kostealla rätillä pyyhkimällä. Ja parasta näissä kengissä on tietenkin se, että ne sopivat erilaisten vaatteiden kanssa. Mekon, farkkujen,urheiluvaatteiden jne kanssa. Minimalistina minulle on tärkeää, että omistan kenkiä joita voin käyttää kaikkien vaatteideni kanssa.


Löysinkö jotain negatiivista sanottavaa näistä kengistä? No en todellakaan! Olen kävellyt kengillä nyt jo pari kuukautta ja ne ovat edelleen kuin uudet! Suosittelen näitä ehdottomasti!:) 

Koodilla STRESSIPALLOKUJE saat 10e pois yli 60 euron tilauksesta! Koodi on voimassa 24.11 saakka.


Linkki verkkosivulle: https://kuje.fi

Ihanaa viikkoa kaikille!♡

-Annika

tiistai 24. syyskuuta 2019

Me aloimme dyykkaa!

Me aloimme hetken mielijohteesta dyykata! Vai pitäisikö kauniimmin sanoa, että aloimme keräillä ruokaa kauppojen bioastioista. Miksi? Noh siihen on parikin syytä, mutta koska ruokahävikki on niin laaja aihe, niin keskitytään nyt vain hävikkiin jota syntyy ruokakaupoissa Suomessa.

Tiesitkö, että kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on jopa 18%! Suomessa hävikkiä syntyy vuodessa 65-75 miljoonaa kiloa! Ajattele, miten paljon se on ja kuinka monet ihmiset sillä määrällä voisi ruokkia!

Entäpä hävikin ympäristövaikutukset? Tutkimusten mukaan kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Ruokahävikin vähentäminen olisi helppoa tapa alentaa ruuan ympäristövaikutuksia.

Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä, sillä ruoantuotannossa tarvitaan paljon maata ja vettä. Samalla syntyy kasvihuonekaasupäästöjä  sekä vesistöjä ja maaperää rehevöittäviä päästöjä. Myös ruuan kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat paljon päästöjä. Jos ruoka kaiken tämän lisäksi päätyy hävikkiin, tuotantoketjussa syntyneet päästöt ovat syntyneet turhaan.

Ruokahävikin aiheuttama hiilijalanjälki on valtava! Jos globaali ruokahävikki olisi valtio, sen hiilijalanjälki olisi kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.
Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa.

Järkytyitkö? Minä ehkä hiukan kun luin tästä. Mutta paljon suuremman järkytyksen koin kun mies toi kotiin ensimmäisen "saaliin". Kasviksia, hedelmiä, marjoja, säilykkeitä, leipää ja paljon muuta! Joukossa yksi ainoa pilaantunut tomaatti ja hiukan nuupahtanut salaatti!  Kokonaisia rasioita hedelmiä, joissa sisällä yksi pilalle mennyt hedelmä ja loput vasta puolikypsiä! Joka kerta tuijotan saalista enkä voi uskoa silmiäni ja mietin, miksi kaikki kaupat eivät vain lahjoita näitä ruokia eteenpäin?? Tai miksi kaupat eivät myy todella isolla alella näitä ruokia eteenpäin, jotka ovat menossa pian vanhaksi? Kyllä varmasti Suomessa on sen verran paljon pienituloisia, että heille kelpaisi nämä ruuat! Miten kukaan voi hyvällä omallatunnolla heittää arvokasta ruokaa roskiin?

Näyttääkö nämä sinusta roskilta?

Löytyi iso kasa keksejä joista osa meni sitten tuliaisiksi ystäville!:)

Me olemme käyttäneet tässä kuussa vain 50 euroa kauppaan, joka on todella vähän verrattuna menneisiin kuukausiin. Tutkin myös, että onko dyykkaaminen rikos ja ei, ei se ole silloin kun kyse on ihan avonaisista roskalaatikoista ja roskakatoksista. Kun et vahingoita mitenkään kaupan omaisuutta, ei ole rikos kerätä ruokaa bioastioista!

Vaikka meillä onkin varaa ostaa ruuat kaupasta, niin aiomme todellakin jatkaa dyykkausta niin kauan, että tähän systeemiin tulee joku tolkku! Minun mielestäni syötävän ruoan pois heittäminen pitäisi kieltää lailla!
Mutta miksi tähän asiaan suhtaudutaan jotenkin negatiivisesti? Miksi siihen sisältyy häpeää? Miksi ajatellaan, että dyykkausta harrastaa vain köyhät ja kodittomat? Mitä sinä ajattelet dyykkauksesta? Kommentoi alle tai vaikka instagramissa!

Superia viikkoa!♡

- Annika

Linkit:https://havikkiviikko.fi/tietoa-ruokahavikista/
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/561992ba-d16f-4c20-b2e3-65b76f5c69e7

torstai 12. syyskuuta 2019

Jesus saapui makuuhuoneeseemme!

En ole vielä koskaan joutunut ostamaan uusia lakanoita! Olen saanut vuosien varrella lakanoita lahjaksi, uusia sekä käytettyjä. Nyt kaikki meidän puuvillaiset lakanat alkaa olla siinä kunnossa, että niistä on enään matonkuteiksi tms. Olen haaveillut pellavalakanoista jo useamman vuoden. Viimeisen kuukauden aikana olen selannut eri verkkokauppoja läpi, lisännyt ostoskoriin tuotteita ja kuitenkin jättänyt ostamatta. Alkuviikosta poikkesin Finlaysonille ja siellä ne olivat! Nimittäin aivan ihanat ja laadukkaat Jesus-pussilakanat ja vielä -30% alennuksessa! Ja kyllä, päädyin ostamaan nämä ihanuudet meille!


Pussilakanoissa ja tyynyliinoissa on käytetty samaa pellavamateriaalia ja twill-sidosta, kuin tähän päivään säilyneessä Torinon käärinliinassa. Kuinka siistiä! Tuotteessa on 50 vuoden takuu ja se on saanut myös STANDARD 100 by OEKO-TEX® -merkin. Se takaa, että tuote ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja on turvallinen käyttäjälleen. 

Tiesitkö, että pellava tarvitsee kasvaakseen todella vähän vettä ja pärjää köyhemmässäkin maaperässä, eikä tarvitse myöskään keinokastelua. Valitsin meille lakanat joita ei ole kivipesty koska kivipesu vie paljon vettä ja siinä käytettäviä hohkakiviä usein joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja louhoksilta tehtaille. Hohkakivistä irtoava pöly jää kankaisiin ja saattaa aiheuttaa myös terveyshaittoja työntekijöille. Kivipöly jätevedessä ja käytettyjen kivien hävittäminen voi aiheuttaan myös ympäristöhaittoja. Valitsin värjäämättömät lakanat myös siksi, että vältymme turhilta värjäyskemikaaleilta ja säästämme näin myös luontoa.

Tikattu hoito-ohje.

Nyt pari yötä lakanoissa nukuttu, eikä vaihdettaisi enään kyllä pois näitä! Materiaali on iholle aivan ihana, pehmeä ja jotenkin todella lämmin. Tuotteesta huomaa heti, miten laadukasta kangas on. Pellava ei ole lörppöä, eikä kangas kuulla läpi. Kangas on ihanan paksua ja saumat vaikuttaa hyvin ommelluilta ja vahvoilta. Ostan taatusti joskus toisetkin Jesus-lakanat! 


Sängystä ei haluaisin nousta ollenkaan! ;D
Jos haluat laadukkaat  lakanat loppuelämäksi niin kannattaa käyttää nyt hyödyksi Loistopäivien tarjous! Kampanja on voimassa verkossa ja myymälöissä vain 15.9 asti!

Kaupanpäällisiksi saatiin kaksi puuvillaista kestokassia!
 Linkit:  

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Tyhjä lastenhuone - lapsi reissussa.

Avaan lastenhuoneen oven. Istun sängylle. Haistan pientä yöpaitaa. Katson piirrustusta seinällä. Kaipaan hymyä, naurua, halausta. Nousen ylös. Paritan sukkia kuivaustelineeltä. Itken hiljaa hetken. On ikävä.


Tyttäreni on käymässä isänsä luona ja ikävä nostaa jo päätään. Esikoiseni isällä ja minulla on yhteishuoltajuus. Minä olen lähivanhempi ja tyttäreni on suurimman osan ajasta minun luonani. Noin parin kuukauden välein hän menee isälleen ja on yleensä siellä noin 2-3 viikkoa. Välillämme on noin 300 kilometriä, joten lyhyitä vierailuja ei ole järkevää järjestää.


Kaikki on mennyt oikein hyvin, mutta minulle tämä aika olla erossa on henkisesti joskus aika haastavaa. Joka päivä tuntuu siltä kuin jokin tärkeä osa minusta puuttuisi. Aivan kuin jokin ruumiinosa puuttuisi! On jotenkin tyhjä olo. Kotona on paljon hiljaisempaa ilman minun energiaa pursuilevaa villivarsaani. Ilosta pulppuavaa naurua ei kuulu ja lastenhuone on ihan tyhjä. Usein keräänkin heti keskeneräiset leikit pois ja vien lakanat sängystä pesuun, ettei tuntuisi niin haikealta katsoa tyttäreni huoneeseen. Ovi vielä kiinni. Poissa silmistä, poissa mielestä vai miten se meni? No, toimii ehkä vain hetken.

Ps. Lastenhuoneen sisustelu on ihan kesken vielä.

Meille tuli ero esikoiseni isän kanssa kun tyttö oli alle 2-vuotias. Olin yh-äiti noin puolitoista vuotta. Imetin tytärtäni 2-vuotiaaksi ja päiväkotiin hän meni vasta 3-vuotiaana. Silloinkin hän oli vain 2-4 päivää viikosta päiväkodissa ja muun ajan minun kanssani ja joskus isänsä kanssa. Kun muutimme Ouluun hän ei saanut päiväkotipaikkaa heti ja vietimme aikaan yhdessä koko ajan. Joten koen, että olemme tyttäreni kanssa aivan kuin hitsautuneet yhteen. Ehkä juuri siksi tunnen kuin pala minusta puuttuisi, kun hän ei ole luonani. Vai olenko vain jotenkin liian herkkä? Vai kuuluuko nämä tunteet vain vanhemuuteen, äitiyteen? Oli miten oli, en malta odottaa, että muutaman päivän päästä saan taas rutistaa pientä villivarsaani. Saan aamuisin silitellä hänet hereille ja suukottaa poskelle. Saan kuunnella ilot ja surut. Saan olla taas kokonainen.

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa kaikille!♡

Ps. Kertokaa omia tuntemuksianne aiheesta vaikka kommenttikenttään!

-Annika

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Pienen ja pimeän eteisen sisustaminen alkaa - Osa 1

Meidän eteinen on pitkän mallinen, erittäin kapea ja pimeä. Eteisestä kuljemme rappukäytävään, makuuhuoneisiin, vessaan ja keittiöön. Siinä kuljetaan edes takas varmaan kymmeniä kertoja päivässä. Olisi siksi ihanaa, että se näyttäisi siistiltä ja kauniilta. Se nimittäin ei todellakaan ole sitä ollut. Neljän ihmisen vaatteet pursusivat naulakosta ja kengät olivat siellä sun täällä. Se oli todellinen päänvaiva! Koska naulakossa ei ole ovia, se näytti todella sotkuiselta. Siispä tein vanhoista valkoisista verhoista sopivan kokoiset verhot naulakon eteen ja kiinnitin ne verhovaijerilla. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen!




Ennen
Jälkeen!♡
Yksi asia on nyt onneksi saatu järjestykseen, mutta vielä on paljon tehtävää. Toivon löytäväni isoja peilejä eteiseen tuomaan tilan tuntua ja valoa. Meidän eteisessä kun ei yhtään ikkunaa ole ja luonnonvaloa pääsee sinne ihan liian vähän. Haluaisin löytää myös lisää valaisimia ja pidemmän maton. Sitten vain kirppiksiä kiertämään! Kirjoitan toisen osan eteisemme sisustamisesta kun saan operaatiota taas vähän eteenpäin.

Ihanaa viikonloppua kaikille!♡

-Annika

torstai 7. maaliskuuta 2019

Pumpulihäät - 2-vuotishääpäivä

Lauantaina vietimme meidän 2 vuotishääpäivää. Pumpulihääpäivää. Leivoin suklaakakun ja juhlistimme päivää parin ystävän seurassa. Tykkään juhlistaa hääpäiviä, koska meillä ei koskaan ollut hääjuhlia. Menimme naimisiin maistraatissa parin ihmisen läsnäollessa. Hääpäivät myös muistuttaa minua siitä suuresta rakkaudesta, jota tunnen miestäni kohtaan.

Sain lahjaksi kukkia ♡
Pumpulihäät on kyllä erittäin osuva nimitys. Olo on todellakin kuin pastellin värisessä pumpulissa kelluisi, vaikka matkan varrelle on mahtunut ylä- ja alamäkiä. Riitelyä ja sovintoa. Ahdistusta ja stressiä, mutta myös paljon iloa, rauhaa ja rakkautta sekä yhteinen ihana lapsi. Kun kaksi ihmistä täysin erilaisista kulttuureista lyöttäytyy yhteen, se voi luoda haasteita. Ja kun siihen lisätään molempien räiskyvä luonne, temperamentti ja itsepäisyys sekä kielimuuri niin "soppa on valmis".

2.3 2017 ♡
Meidän matka tähän asti on ollut ehkä tavallista mutkaisempi monistakin syistä ja meidän on pitänyt opetella kovasti kompromissien tekoa sekä toisen kuuntelemista. Mutta uskon, että niin kauan kun vaan on rakkautta ja pyrkii pitämään suhteesta huolta, niin kauan voi voittaa kaikki tielle tulevat esteet! Toivottavasti näitä ihania hääpäiviä on elämäni loppuun saakka!♡

Nyt ♡
Vegaaninen suklaakakku: https://www.lily.fi/blogit/tyhja-ajatus/helppo-vegaaninen-ja-edullinen-suklaakakku/
Ps. Itse teen kakun gluteenittomana ja käytän vain kookosöljyä.

Super ihanaa päivää juuri sinulle!

- Annika

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kuukauden rahatreeni

Olin jo pitempään etsinyt jotakin konkreettista apua rahaongelmiimme, mutta turhaan. Tuntui, kuin olisin ollut umpikujassa, josta ei ollut ulospääsyä. Kaikki rahat jotka tulivat, myös menivät. Rahaa oli kyllä tarpeeksi perusmenoihin, mutta mitään ei jäänyt säästöön. Miksi? Ihan jo siksi, että kotiäitinä tuloni ovat erittäin pienet ja  myös mieheni tulot ovat pienet, koska hän on opiskelija. Isoin ongelmamme on ollut kuitenkin se, että olemme ostaneet tavaroita osamaksulla. Summa jota maksoimme joka kuukausi, kasvoi liian suureksi tuloihimme nähden. Emme siis olleet osanneet käyttää rahojamme oikein ja elimme yli varojen. 


Epätoivoisesti mietin, että mikä nyt neuvoksi, ja kuin tilauksesta, törmäsin facebookissa Bisnesnaisen videoon kuukauden rahatreenistä. Täytyy myöntää, että ensin hiukan epäilevänä katsoin videon. Sitten kävin lukemassa blogia ja huomasin pian, että Sanna Kinanen puhuu täyttä asiaa ja on ehdottomasti asiansa osaava, ehta Bisnesnainen. Mietin silti, että onko rahatreeni minua varten, koska en ole työelämässä juuri nyt.  Lähetin Sannalle viestiä facebookissa, kerroin tilanteeni ja kysyin asiasta. Hän sanoi, että hyötyisin varmasti treenistä. Siispä tilasin sen!

Bisnesnainen Sanna Kinanen

Kurssin hinta on nyt vain 9€ ja mielestäni se on pieni hinta siitä, että oppii käyttämään rahojaan oikein. Ostin siis kurssin ja sain sähköpostiini tunnukset ja linkin, mistä pääsi suoraan treeniin. Rahatreeniin kuului 30 osiota ja joka päivä aukesi aina uusi osio. Yksittäinen osio oli napakan mittainen, joten ei jäänyt ajasta kiinni! Rahatreenissä käsiteltiin koko joukko todella tärkeitä asioita. Muunmuassa tavoitteita, tunteita, talouden budjetointia, säästämistä, opiskelua jne. Jokaisen osion lopussa oli tehtävä, johon on hyvä vastata vaikka kirjallisesti. Itse kirjoitin kysymyksen/kysymykset itselleni ylös paperille ja kirjoitin alle vastauksen heti tai vasta myöhemmin, kun olin miettinyt asiaa tarpeeksi. 


Olen niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että löysin tämän treenin. Opin paljon uutta itsestäni, opin tekemään budjetin ja opin säästämisestä. Ymmärsin vihdoin miksi olen ollut niin huono käyttämään rahaa ja tiedän nyt paremmin, mitä haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Kuluneen kuukauden aikana onnistuin säästämään jopa 20€ joka on iso raha kotiäidille! Rahatreeni antoi ehdottomasti hyvät työkalut minulle jatkaa tällä tiellä. Jos sinulla on ongelmia rahan kanssa, niin suosittelen sinulle lämpimästi tätä treeniä! Rahatreeni auttoi minua joten olen varma, että se auttaa myös sinua!

Ihanaa viikonloppua kaikille!♡

Linkit:
Bisnesnaisen esittely: https://bisnesnainen.com/esittely/
Bisnesnaisen instagram: https://www.instagram.com/sannakinanen/

- Annika

perjantai 8. helmikuuta 2019

Voiko pienituloisen lapsi harrastaa?

Jos minulta olisi joku kysynyt vuosi sitten, että onko lapsellani harrastus, olisin vastannut, että minulla ei ole varaa hankkia sellaista lapselleni, koska kaikki on niin kallista. Olenhan kotiäiti ja mieheni opiskelija.

Viime syksynä tyttäreni alkoi pyytämään, että pääsisi balettiin. Vastasin hänelle tapani mukaan "katsotaan".. Selasin balettikoulujen hinnastoja kursseista ja vaatteista ja kauhistuin kalliita hintoja. Itku ei ollut kaukana, kun mietin, että en voisi laittaa tytärtäni sinne ja mietin kuinka hän pettyisi. Hän kun niin kovasti haluaisi olla pikku ballerina!

Onnekseni kuulin ystävältäni, että balettivaatteita myydään edullisesti käytettynä! Aloinkin heti etsimään sopivan kokoisia vaatteita tyttärelleni. Soitin myös erääseen balettikouluun ja kysyin täytyykö maksaa koko kaudesta, kun kausi oli jo puolessa välissä. Sovimme, että tarvitsee maksaa vain puolet ja myös sopivat balettivaatteet löytyivät todella halvalla! Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun kerroin uutisen lapselleni. Hän hyppi ja pomppi edessäni kuin pieni aropupu ja oli niin tavattoman kiitollisen ja onnellisen näköinen, että äidin sydän oli pakahtua onnesta!


Vein tyttäreni balettiin ja sovimme, että hän saa kokeilla onko baletti hänen juttunsa ja katsomme kauden jälkeen, onko mahdollista jatkaa. Mietin jo mielessäni, miten ihmeessä kustannan seuraavan kauden hänelle. Soitin balettikoulun johtajalle ja kysyin, olisiko mahdollista maksaa lasku neljässä erässä, koska olen pienituloinen. Ja tämä onnistui!!! Huojentuneena kerroin uutisen lapselleni, hän saisi jatkaa rakkaaksi tullutta harrastustaan!

Pienituloisena minä olen tuntenut huonommuuden ja syyllisyyden tunteita siitä, että en ole voinut tarjota, tai ajatellut, että en voisi tarjota lapselleni samoja asioita, mitä monet parempituloiset voivat tarjota lapsilleen. Huomasin, että monet tällaiset asiat ovatkin vain järjestelykysymys! Siksi kannustan kaikkia pienituloisia vanhempia ottamaan selvää eri vaihtoehdoista, jos siis lapsi harrastusta itselleen toivoo!

Toki voi olla, että rahaa jossakin elämän vaiheessa jostakin syystä ei ole edes sen vertaa ylimääräisenä, että tällainen useammassa erässä laskun maksaminenkaan onnistuisi.  Siinä tapauksessa suosittelen esimerkiksi ilmaisia lasten kerhoja ja muita ilmaisia tai edullisia lasten tapahtumia! Me kävimme aiemmin viime vuonna MLL:n järjestämässä askartelukerhossa joka viikko ja se oli myös todella mieluinen juttu vanhemmalle lapselleni! Käymme edelleen myös kaikissa ilmaisissa ja edullisissa tapahtumissa, aina kun vain voimme.

Ei siis kannata antaa pienien tulojen olla este harrastamiselle ja muille kivoille asioille! Ja varmasti vaihtoehtoja on jos viitsii etsiä. Itse ajattelin ehkä liiankin kauan, että ei minulla ole varaa jne. Mutta niin vain saimme asiat järjestymään! Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan!

Linkki MML:n sivulle: https://pohjois-pohjanmaa.mll.fi/perheille/perhepesat/

Ihanaa viikonloppua kaikille!♡

- Annika

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Kuinka paljon pieni lapsi tarvitsee leluja?

Heipsan!

Taaperoni menee lelukorilleen, katsoo lelujaan hetken, kippaa lelut lattialle ja heittelee ne ympäri keittiötä. Seuraavaksi hän menee penkomaan keittiön laatikoita, löytää kattiloita, puukauhoja, lusikoita ja paljon muuta mielenkiintoista ja syventyy leikkimään niillä tyytyväisenä. Tämä toistuu joka päivä, monta kertaa. Monet kerrat olen turhautuneena kerännyt leluja ja jupissut itsekseni, että yhtään lelua ei enään meidän asuntoon tuoda. Kuulostaako tutulta?

Siispä olemme karsineet taaperon lelut ihan minimiin. Melkein kaikki muovihärpäkkeet saivat lähteä, joista hän ei yhtään ollut kiinnostunut ja jätimme vain joitakin puu- ja kangasleluja, joilla hän mieluiten leikkii. Osa leluista ja kirjoista on myös kaapissa piilossa, jotta niihin säilyy kiinnostus pitempään, kun otamme ne esiin.

Olen miettinyt tätä lelujen tärkeyttä jo pidemmän aikaa ja päädyin tekemään myös asiaan liittyvän testin. Asetin lapseni eteen pöydälle lelun ja jonkin kodin tavaran. Kun hän teki valintansa, otin ne pois ja annoin jotakin muuta tilalle, joista hän teki taas valinnan jne. Jatkoin tätä joitakin kertoja ja melkein poikkeuksetta hän aina valitsi jonkin kodin tavaroista lelun sijaan. Tämä vain vahvisti ajatustani siitä, että lapsi ei tarvitse kauheita kasoja tavaraa, varsinkaan pieni lapsi! Tässä lelu asiassakin näköjään pätee hyvin sanonta, "vähemmän on enemmän".

Tein lyhyen videon tästä leikkimielisestä testistämme uudelle YouTube-kanavalleni. Kanavani nimi on Stressipallo. Löydät suoran linkin videoon tuolta lopusta. Jos tykkäät videosta, niin anna toki peukkua ja laita kanava tilaukseen!

Kuinka paljon leluja pieni lapsi tarvitsee?-video:
https://www.youtube.com/watch?v=WX6YO6K1Bqw


-Annika

lauantai 12. tammikuuta 2019

Me 6 ja kaksio!

Heippa pitkästä aikaa!

Ja kyllä, luit oikein, me asumme nyt kaksiossa! Kerrottakoon, että me asuimme ennen 76 neliön kolmiossa. Tilaa tuntui olevan liiankin paljon, siivoamiseen meni paljon aikaa ja elämä keskittyi oikeastaan vain keittiöön ja makuuhuoneisiin. Harvemmin edes vietimme aikaa olohuoneessa. Kaupassa jouduimme käymään bussilla, sekä vein vanhempaa lastani päiväkotiin bussilla. Tuntui, että aikaa meni hukkaan ja se oli todella turhauttavaa.

Aloimme siis etsiä asuntoa lähempää päiväkotia ja kauppaa. Huomasimme pian, että meidän tuloilla ei tervitse edes haaveilla kolmiosta alueelta johon halusimme.  Siispä aloimmekin katselemaan kaksioita! Tilavia ja hyvin toimivia kaksioita.

Nyt minä, mieheni, kaksi lasta ja kaksi kissaa asumme 59 neliön kaksiossa ja olemme todella onnellisia tästä! Keittössä on tarpeeksi tilaa ollakseen myös olohuoneemme ja myös taaperoni lelut ovat täällä. On helppoa vahtia häntä samalla, kun teen kotitöitä. Makuuhuone on viisivuotiaan tyttäreni valtakunta, mutta koska vaatekomerot ovat hänen huoneessaan, niin myös meidän vaatteemme säilytetään siellä. Olohuone on meidän makuuhuoneemme ja mieheni työhuone. Sieltä pääsee myös tilavalle parvekkeelle, joka on varmasti kiva "lisähuone" kesällä. Myös pesuhuone on tarpeeksi iso, että sinne mahtuu pyykinpesukone sekä kuivausteline.

Se, että aikaa jää tärkeämpiin asioihin on minulle ihan super- tärkeää. On enemmän aikaa leikkiä ja ulkoilla lasten kanssa, sekä viettää aikaa mieheni kanssa, kun aikaa ei mene niin paljon bussilla edestakas kulkemiseen ja kodin siivoamiseen. Meidän kohdallamme elämän yksinkertaistaminen on tehnyt ihmeitä. Stressiä on nykyään vähemmän ja olemme onnellisempia!

Meillä ei ole kovin paljon tavaraa, mutta ne mitä on, en ole osannut pitää järjestyksessä. Sotkuja ei ole ollut oikeastaan lattioilla vaan tasoilla ja kaapeissa. Paperit, valokuvat, pikku tavarat, vaatteet yms... En ole osannut organisoida kaappejani niin, että tiedän missä kaikki tavarat ovat ja niin, että ne ei aiheuta meille stressiä. Kuin tilauksesta löysin Netflix sarjan, Marie Kondo: Kodit järjestykseen! Se oli tajunnanräjäyttävää! Olen aloittanut oman kotini siistimisen KonMari- menetelmällä. Tilasin myös Marie Kondon kirjan ja odotan innolla, että pääsen sen lukemaan. Olen niin inspiroitunut! Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää!

Ihanaa viikonloppua!


-Annika