Lapsuuden itkupotkuraivarit, teinivuosien sekoilut ja nuoren aikuisen kasvukipuilut. Ruuhkavuodet ja kaikenlaiset elämän vastoinkäymiset. Ilot ja surut. Nuo kaikki, niin keskenään erilaiset ajat ovat ystävät kulkeneet rinnallani.Ystävät ovat perheeni. Huikeat naiset, jotka saan tuntea ovat siskojani. Jotkut heistä ovat olleet ystäviäni lapsesta asti ja jotkut ovat tulleet elämääni myöhemmin ja toisten kanssa on löydetty toisemme uudelleen. Joidenkin kanssa olen hyvin samanlainen ja joidenkin kanssa taas aivan erilainen. Mutta vastakohdathan täydentää toisiaan, vai mitä! Jotkut "ystävät" ovat kaikonneet /hylänneet ja jotkut ystävyyssuhteet ovat vain kuihtuneet kasaan. Jotkut ihmissuhteet olen itse jättänyt taakseni kun ne ovat tuntuneet epäterveiltä, ahdistavilta tai liian suurelta taakalta kantaa.
Jokaisesta ystävästäni olen hurjan kiitollinen, enkä pidä yhtään ystävyyssuhdetta itsestäänselvyytenä. Ystävyys tarvitsee huolenpitoa kuin kukka, tai se kuihtuu kasaan. Ystävyys ei voi olla itsekästä eikä yksipuolista. Ei voi kuvitella, että toinen on vain sua varten eikä itse tarvisi tehdä mitään. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että elämässä voi olla kiireitä ja hetkiä, ettei jaksa samalla tavalla kuin normaalisti. Aito ystävyys kyllä kestää kaikki tielle tulevat muhkurat. Jos ystävyys joutuu törmäyskurssille niin uskon, että myös ne voidaan selvittää niin, että ystävyys ja luottamus jatkuu läpi elämän. Kiitos teille ystävät, olette tärkeitä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!♡ Vaalikaa ystävyyttä.
-Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti